Kukkuloiden ympäröimänä Devichaurissa, Kathmandun itäpuolella, maisemat ovat päätä huimaavia ja jatkuvat silmän kantamattomiin. Paikalliset naiset työskentelevät pelloilla, miesten istuessa paikallisessa. Lapset suuntaavat koulupuvuissaan opinahjoon. Vesinäytteenotto 2000 metrissä tapahtuu horjuen vuorten rinteillä. Kävellessäni rinnettä sankan mäntymetsän ympäröimänä, huomaan luonnollisen vesilähteen. Kävellessäni polkua kohti lähdettä keuhkot täyttyy niitä kirvelevästä ilmasta, huomaan paikallisten käyttävän polkua myös käymälänään.

Kuivan kauden lopulla Devichaurin kylässä vesivarojen riittämättömyys koskettaa reilua 500 kotitaloutta. Ongelmana on myös tänä päivänä hanan suulle asti ilmaantuvat iilimadot, joita kuhisee vesisäilöissä ja vedenjakeluverkossa. Eniten kyläläisiä koskettaa kuitenkin tietämättömyys vesihygienian suhteesta kylässä paljon esiintyneisiin ripulitapauksiin. Monesti sairastumiset selitetäänkin tulisella ruokavaliolla.

Pääosa Devichaurin alueen asukkaista on tamangeja. Tamangit muodostavat 6 % tästä yhden maailman köyhimmän valtion väestöstä ja suurin osa heistä asuu Kathmandun pohjoisen puoleisilla kukkuloilla. Tämä alkuperäisesti animististen uskontojen värittämä kulttuuri on myös ottanut vaikutteitaan niin Tiibetin buddhalaisuudesta kuin Nepalin pääuskonnosta hindulaisuudestakin.

Mikkelin kehitysmaayhdistyksen hallinnoiman ”Livelihood improvement & Environment- Project” – 3 vuotisen hankkeen tavoitteena, yhdessä paikallisjärjestö Community Development Forumin (CODEF) kanssa, on vahvistaa kylän kykyä omaehtoiseen ja kestävään kehittämiseen. Lisäksi hankkeessa tartutaan mm. alueen sanitaatio-ongelmiin rakennuttamalla ekologisia vessoja.

Päädyin hankkeeseen koulumme ilmoitustaululla olleen ilmoituksen kautta, juuri vietettyäni reilun vuoden opiskelijavaihdossa Malesiassa. Ollessani vailla opinnäytetyönaihetta ja ilman suurempia suunnitelmia seuraavalle kesälle, totesin tilaisuuden sopivan minulle kuin nyrkki silmään, silloin vielä Suomen lämpötiloihin tottumattomana.

Devichaurin vedenjakeluverkko on alkukantainen länsimaalaisilla mittapuilla. Valtion rahoittamiin, maan päälle vedettyihin muoviputkiin on tehty tee-se-itse- menetelmin liitoksia oman kotitalouden saattamiseksi vesijohtoverkkoon. Monia alueen luonnollisia vesilähteitä kuormittavat ihmisten ja eläinten ulosteet, joista on selkeästi johdettavissa syyt alueen ripulitapauksiin. Varsinkin vanhemmassa ikäluokassa vessojen käyttö on ongelma. Vuosikymmenien ajan tarpeet on tehty pusikkoon, eikä paremmasta vaihtoehdosta välttämättä välitetä. Nämä kulttuurisidonnaiset ongelmat ovatkin vaikeimpia ratkaista.

Työnkuvaani Devichaurissa kuuluu juomavesitilanteen lähtötilanteen kartoittaminen hankkeelle; ongelmat liittyen juomaveden hankintaan, sekä selvittää syyt sen likaantumisen suhteen. Tämän lisäksi pyrkimyksenä on kehittää ratkaisuja juomaveden laadun valvontaan, pilaantumisen ehkäisyyn, sekä laadun ylläpitoon liittyviin kysymyksiin. Työhön kuuluu siis paljon kiipeämistä Kathmandun laaksoa ympäröivillä vuorilla. Patikointia ei helpota matkan tekoa hidastavat iilimadot, joita saa vähän väliä itsestään irti repiä vesinäytteenoton ohessa. Vesinäytteenoton ja patikoinnin lisäksi selvitän paikallisten nykyistä terveystilannetta haastatteluin, sekä aika ajoin opastan heitä juomaveden hygieenisemmässä käsittelyssä.

 

Työviikot koostuvat vierailuista Devichauriin, ja raportoinnista täällä Kathmandussa. Työmatka Devichauriin vie autolla reilun tunnin huonokuntoisten teiden vuoksi. Sadekaudella joudutaan turvautumaan moottoripyöriin, tien muuttuessa ajokelvottomaksi mutalikoksi. Tämän lisäksi uhkana kapeilla vuoristoteillä sadekaudella ovat ajoittaiset maanvyörymät.

Olen opintojeni loppuvaiheessa oleva ympäristöteknologian opiskelija, ja Devichaurin juomavesitilanteen kartoituksen tekeminen on myös osa opinnäytetyötäni. Eläminen yhdessä maailman saastuneimmista ja hektisimmistä kaupungeista Kathmandussa, on ollut jopa elämää mullistava kokemus. Maan monipuolinen kulttuuri pistää pään pyörälle, ja Himalajan maisemat ovat omaa luokkaansa. Työ Devichaurissa englantia taitamattomien paikallisten kanssa sujuu Codefin projektityöntekijöiden tulkkauksella. Länsimaalaisiin tottumattomat devichaurilaiset ovat alkuun ujoja, mutta siitä huolimatta ovat he todella sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Parasta työssäni onkin ollut työn konkreettisuus, sekä mahdollisuus nähdä tekemäni työn vaikutukset kylässä näin nopeasti. Heidän arvostuksensa ja kiitollisuutensa tekemääni työtä kohtaan on myös ollut mieltä lämmittävää.

Ympäri Aasiaa matkanneena voin todeta, aluetta koskettavista ongelmista huolimatta, että täältä Kathmandun laakson reunamilta löytyvät maanosan aidoimmat, ystävällisimmät ja vieraanvaraisimmat asukkaat.

Lisää hankkeen etenemisestä voit lukea Mikkelin kehitysmaayhdistyksen blogista, osoitteessa http://kemamikkeli.blogit.fi/.

Teksti ja kuva: Jari Koponen

Kirjoittaja on 24-vuotias ympäristöteknologian opiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Hän asuu Nepalissa 3 kuukauden ajan kesällä 2010.