Lähtiessäni viime syksynä vaihto-opiskelijaksi Tansaniaan, tuore kahvi oli yksi niistä asioista, joita odotin viimeiseksi kaipaavani Suomesta. Tansaniassa on kuitenkin tavallisesti tarjolla vain laihaa pikamaitojauhekahvia. Niinpä päätin opiskeluaikani päätteeksi lähteä etsimään tutun, tuoreen ja reilun Africafen lähteitä Moshin kaupungista Kilimanjaron juurelta. Ennenkaikkea halusin kuitenkin tutustua Kilimanjaro Native Cooperative Unionin, Tansanian Reilun Kaupan kahvintuottajaosuuskunnan toimintaan

Odotukseni KNCUsta vastasivat tyypillistä mielikuvaa reilun kaupan tuottajista. Luulin tulleeni tapaamaan keski-ikäisiä viljelijäisäntiä pienimuotoisen yhdistystoiminnan parissa, joten sain yllättyä suuresti saapuessani osuuskunnan koko katukuvaa hallitsevan toimistorakennuksen luo kaupungin keskustassa. Olin myös hieman varuillani siitä, miten mielikuvieni viljelijäisännät suhtautuisivat ulkomaalaiseen opiskelijatyttöön nuuskimassa heidän työtään, mutta aivan turhaan. Niin kiireisiä ja ammattimaisia kuin KNCUn työntekijät olivatkin, se ei estänyt heitä tekemasta oloani lämpimästi tervetulleeksi. Sain nähdä koko tuotannon alusta loppuun, ja osuuskunnan markkinointijohtaja Athanasio Massenah esitteli minut henkilökohtaisesti jokaiselle toimiston työntekijälle, jotta voisin rauhassa mennä kyselemaan keneltä tahansa mikä minua ikinä kiinnostikin.

Olin ajatellut reilun kaupan olevan jokin oma suljettu järjestelmänsä ,joka ei voisi olla oikea vaihtoehto vapaille maailmanmarkkinoille ainakaan talousasiantuntijoiden päätöksissä. Kyseltyäni ja tarkennettuani kaiken mahdollisen kahvimarkkinoiden toiminnasta ja vierailtuani kansallisessa kahvihuutokaupassa huomasin kuitenkin tyytyväisenä olleeni väärässä. KNCU perustettiin ensimmäisenä koko mantereella ajamaan pienviljelijöiden etua jo kauan ennen Reilun Kaupan järjestelmää, ja sosialistisessa Tansaniassa se oli maan ainoa kahvinjalostaja. Nyt kaupan yksityistämisen jälkeenkin se porskuttaa luontevasti epäreilun kaupan rinnalla. Viljelijöille kovin tärkeä ero kaupan sääntöihin onkin maailmanmarkkinoilla niin pieni, että olisin jo halunnut päästä käyttämään tätä uutta asetta väittelyssä seuraavan epailevän tuomaan kanssa.

Tärkeintä minulle kuitenkin oli reilun kaupan vaikutus itse viljelijöiden elamään Niinpa ajoimme Moshin vilkkaasta kaupungista ylös Kilimanjaron rinnettä kimurtelevia hiekkateitä pitkin kysymään asiaa Mamban tuottajayhteison puheenjohtajalta Emmanuel Tembalta ja viljelijä E. Mugalolta: “Me emme salli enää yksityisten myyjien pääsyä alueellemme", Temba kertoi. “He tulevat, vievät rahat eika heitä kuulu sen jälkeen enää takaisin.“ Sain kuulla, että KNCUn tuottajat saavat sen sijaan palkkansa kolmessa eri erässä sekä kaupan päälle osansa reilun kaupan lisästä ja koulutusta laadun parannukseen ja luomuun siirtymiseen.

Suomessa vielä oletin, etta viljelijät todella nostavat elintasoaan Reilun Kaupan takaamilla paremmilla tuloilla, sillä en osannut kuvitella onnellista elämää ilman kotoisia mukavuuksia. Mugalo tilalla totesin kuitenkin, että hän elää juuri niin yksinkertaisesti kuin muutkin tansanialaiset pienviljelijat ja siita huolimatta han näytti niin ylpeältä ja tyytyväiseltä esitellessään tilaansa meille. Olihan hän saanut lapsensa yliopistoon asti kahvituloillaan, ja rakentanut omin käsin muun muassa marjanpuhdistus- ja sadevedenkeruulaitteiston tilalleen. Ymmärsin, ettei reilu kauppa voi eikä sen tarvitsekaan nostaa yksittäisiä viljelijöitä ryysyistä rikkauksiin. Reiluus tulee esille ennen kaikkea silloin, kun vapaan kaupan kannattajat siirtyvat tuoton perässä paremmille apajille jättäen muut viljelijät nuolemaan näppejaan. Pysyvät kauppasuhteet, koulumaksututet ja tuottajayhteisön tuki ovat varmoja turvaverkkoja, joita KNCU tarjoaa jäsenilleen ainoana Tansaniassa.

“Oletko sinä tyytyväinen toimeentuloosi? En minäkään,“ hymähti Joseph Njau, osuuskunnan vientivastaava kysymykselleni, mutta hymyili sitten. “Mutta jos kysyt viljelijöiltä, mitä he tekevät pienillä tuloillaan, he kouluttavat lapsensa ja käyvät lääkärissä. Se apu tulee todella tarpeeseen.“ Niinpa niin. Vaikka luulin tietäväni jotain reilusta kaupasta, mielikuvani Suomesta käsin olivat aika päälaellaan todellisuuteen verrattuna. Mutta parempi niin, kun eivaä ainakaan huonompaan suuntaan muuttuneet, päinvastoin.

Sunna Kovanen

Kirjoittaja on Joensuun Maailmankaupan aktiivi. KNCU:ssa hän vieraili helmikuussa 2009.