Kaatopaikalla El Milagrossa, Pohjois-Perussa sijaitsevan Trujillon laidoilla, haisee. Kaikkialla leijuva löyhkä ei ole peräisin vain ympärillä lojuvista jätteistä, vaan myös sioista, aaseista, kanoista ja muista kotieläimistä, joita jätesäkeistä kyhätyissä majoissa asuvat perheet kasvattavat. Eläinten ympärillä pörräävät kärpäset siirtävät hetkeksi huomionsa vierailijoihin ja yrittävät sinnikkäästi tunkeutua silmiin, korviin ja nenään. Taivaalla leijailee haaskalintuja, jotka tarkkailevat korkeuksista lohdutonta maisemaa.
El Milagro -asuinalueen köyhimmät perheet saavat elantonsa pääosin roskien lajittelusta eli keräämällä kaatopaikkajätteen seasta uudelleenmyytäviksi kelpaavia materiaaleja. Keskimääräinen ansio tästä työstä on vain 75 euroa kuukaudessa, kun Perun virallinen minimipalkka on 125 euroa. Vaikka lasten ja esimerkiksi raskaana olevien naisten työskentely kaatopaikalla on kielletty, todellisuudessa asiaa ei valvota ja monien perheiden lapset viettävät päivänsä koulun sijaan kaatopaikalla.
Joillakin El Milagron lapsilla ei olekaan juuri muita tulevaisuudennäkymiä kuin jatkaa vanhempiensa jalanjäljissä kaatopaikalla. Trujillossa toimii kuitenkin järjestöjä, jotka yrittävät tarjota heille muita vaihtoehtoja. Yksi niistä on Fairmail, reilun kaupan sertifikaatin omaava yritys, jonka toiminta-ajatuksena on opettaa paikallisille nuorille valokuvausta ja tuottaa heidän ottamistaan valokuvista postikortteja. Korttien tuotoista puolet menee nuorille joko koulukustannuksiin, terveydenhoitoon tai vapaaseen käyttöön. Fairmailissa työskentelee myös ulkomaalaisia vapaaehtoisia, yleensä kaksi kerrallaan. Olen itse työskennellyt Fairmailin vapaaehtoisena nyt kaksi kuukautta, ja tarkoituksenani on jatkaa vielä viisi kuukautta.
Toimenkuvaani vapaaehtoisena kuuluu antaa nuorille valokuvausopetusta, järjestää viikoittaisia valokuvausretkiä kaupungissa ja lähialueilla sekä tehdä esivalinta nuorten ottamista valokuvista mahdollisiksi postikorteiksi. Postikorttien tekemisen lisäksi Fairmail järjestää valokuvauksesta kiinnostuneille turistimatkoja Perun tuntemattomammille seuduille ja tarjoaa samalla ohjelmassa mukana oleville nuorille tilaisuuden matkustaa omia kotiseutujaan kauemmas.
Yksi vapaaehtoistyön parhaista puolista on, että sen kautta pääsee tutustumaan paikalliseen elämään ja arkeen lähemmin kuin pelkällä turistimatkalla yleensä on mahdollista. Turistina en olisi välttämättä koskaan tullut käyneeksi El Milagrossa, mutta koska Fairmailin nuorista suurin osa asuu alueella, pääsen näkemään maata myos huolettoman traveller-todellisuuden taakse.
Etukäteen minua arvelutti, muodostuisivatko minun ja Fairmailin nuorten erilaiset taustat esteeksi välittömälle ajatustenvaihdolle tai ystävyydelle. Pelkäsin, miten tulisin toimeen köyhistä oloista tulevien nuorten kanssa. Pelko osoittautui kuitenkin täysin turhaksi. Fairmailin nuoret ovat tottuneet jatkuvasti vaihtuviin vapaaehtoisiin ja kuulevat innokkaasti minkälaista näiden kotimaassa on. Projektin osallistujat valitaankin paitsi valokuvaussilmän, myös motivaation ja säntillisyyden perusteella. Vaikka monilla on rikkonainen perhetausta ja takanaan kovia kokemuksia, joskus se on jopa pelottavan helppoa unohtaa, koska köyhyys tai perheongelmat eivät aina näy päälle.
Minulle itselleni vapaaehtoistyö Fairmailissa antaa paitsi kokemusta opettamisesta, myös loistavan tilaisuuden oppia jotain erilaisuudesta ja samanlaisuudesta. Vaikka minua ja Fairmailin nuoria erottaa ikä, kansallisuus, sosiaalinen asema ja kieli, on mahtavaa huomata voivansa nauraa samoille vitseille ja jakaa ajatuksia. Vaikka itseäni joskus hävettää se, että voin työskennellä ilman palkkaa vieraassa maassa kun toiset joutuvat kamppailemaan päivittäisen toimeentulonsa puolesta, nuoret eivät tunnu tekevän tästäkään numeroa. Arkipäivän huippuhetkiä on, kun joskus teinit eivät tunnin jälkeen säntääkään suoraan matkoihinsa, vaan jäävät vapaaehtoisesti juttelemaan.
Fairmailin toimintaan liittyy kuitenkin myös ongelmia. Koska vapaaehtoiset vaihtuvat yleensä parin kuukauden välein, opetus on melko organisoimatonta ja siltä puuttuu jatkuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Nuoret oppivat sitä, mitä kukin vapaaehtoinen sattuu osaamaan ja keksii heille opettaa. Toisaalta jotkut nuorista lopettavat projektin kesken, koska siinä mukana olemisen edellytys on koulunkäyminen. Joskus joku nuori päättää, että ostaa mieluummin projektissa jo ansaitsemillaan rahoilla mopotaksin ja alkaa ansaita rahaa heti sen sijaan, että odottaisi kauaskantoisempia vaikutuksia. Vapaaehtoiselle tai Fairmailin korttien ostajalle konkreettisinta on, että yrityksen internetsivuilta näkee suoraan, paljonko kukin nuori on tienannut projektissa rahaa tähän mennessä.
Teksti ja kuvat: Jaana Tapio
Kirjoittaja on toimittaja, joka viettää välivuotta vapaaehtoistöissä Perussa ja matkustelemalla muualla Etelä-Amerikassa.
Kommentit