Guatemalassa, valtavan Atitlán-järven rannalla sijaitsee pieni San Juanin kylä. Kylässä toimii Asosiación Artesanos de San Juan; pieni käsityöläisosuuskunta, joka on yksi Turun Maailmankauppa Aamutähden pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista.

Olen ollut myymässä Aamutähdessä silloin tällöin vapaaehtoisena ja olin suuntaamassa matkalle kohti Latinalaista Amerikkaa. Tiesin että Aamutähdellä on useita tuottajia sielläpäin ja tiedustelin, voisinko olla jotenkin avuksi. Yhteydenpito San Juanin käsityöläisosuuskunnan kanssa kaipasi pientä parannusta ja sovimme Aamutähdessä, että käyn siellä vierailulla. Tavoitteinani oli kartoittaa saatavilla olevia kankaita ja uusia tuotteita sekä tutustua osuuskunnan toimintaan yleisesti.

Saavuin San Juaniin Atitlán-järven yli veneellä. Järvi lepää tulivuorten välissä jopa 1592 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella. Järveä ympäröivät lukuisat pienet ja vähän suuremmatkin kylät. Kätevimmin kylästä toiseen pääsee liikkumaan jatkuvasti liikennöivien veneiden kyydillä. Myös huikeita vuoristoteitä pitkin pääsee kulkemaan bussilla, jossa tunnelma on taatusti tiivis ja maisemat päätähuimaavat!

San Juanin väestö koostuu lähes täysin alkuperäisasukkaista. Kylillä kuulee puhuttavan vain paikallista kieltä tjutuchilia. Toki "gringon" eli valkonaaman tavatessaan he puhuvat kyllä espanjaakin mielellään. Kylän lapset huutelivat myös innokkaasti koulussa oppimiaan englanninkielisiä fraaseja ja kysymyksiä.

Olin sopinut osuuskunnan sihteerin Ana Hernándezin kanssa tulostani edeltävällä viikolla puhelimitse ja he ottivat minut lämpimästi vastaan. Minulla ei ollut mitään aikataulua, kuinka pitkäksi aikaa jäisin San Juaniin. Ensimmäiset päivät tutustuin osuuskunnan toimintaan ja juttelin työntekijöiden kanssa. Sihteeriltä Analta sain paljon tietoa osuuskunnan toiminnasta. Kartoitin kankaita ja tutkin uusia tuotteita.

Ennen lähtöäni olimme Aamutähdessä puhuneet myös pienestä tuotekehittelystä, mikäli San Juanista löytyisi uusia kiinnostavia laukkumalleja. Päädyimme kuitenkin suunnittelemaan yhteistuumin kokonaan uusia tuotteita ja kangasmalleja Aamutähdelle. Osuuskunnassa toivottiin erityisesti lisää töitä vyökangaspuilla kutoville naisille ja tämä otettiin huomioon kaikkien uusien tuotteiden suunnittelussa.

Guatemalan käsityökulttuuri on hyvin rikas ja monenkirjava. Eri alueilla on omat perinteiset kudontansa ja mallinsa. San Juanissa kaikki naiset pukeutuvat alueen perinteisiin asuihin, jonka perusteella Guatemalassa voi myös päätellä miltä alueelta kukin on kotoisin.

Guatemalassa on perinteisesti kudottu kankaita vyökangaspuilla. Ne koostuvat vain muutamista puolista ja rimoista, joiden varaan kudontalangat luodaan. Kudottaessa toinen pää kiinnitettään tolppaan tms. ja toinen pää vyöllä selän takaa, jolloin kudontalangat saa pingotettua sopivalle kudontakireydelle kutojan ja tolpan välille. Kudontatekniikka on täysin sama kuin millä tahansa kangaspuilla.

Osuuskunnan 75 käsityöläisestä suurin osa kutookin perinteisillä vyökangaspuilla kotonaan kankaita ja huiveja. Yhdistys tarjoaa käsityöläisille materiaalit ja palkat maksetaan kun naiset tuovat valmiit työt toimistolle. Tämä työskentelymalli oli naisille mieluinen, sillä perinteisesti Guatemalassa naiset eivät käy töissä kodin ulkopuolella, vaan huolehtivat kodista ja perheestä.

Suurin osa Guatemalan käsityöläisistä valmistaa ja myy tuotteensa itsenäisesti. Suurilla käsityötoreilla kilpailu on kovaa ja tuotteita joudutaan usein myymään alihintaan, jolloin korvaus työstä jää varsin pieneksi. Turistit osaavat tinkiä, ja tinkivätkin siinä luulossa että heiltä kuitenkin pyydetään ns. "turistilisää". Harva ajattelee matkamuistonsa oikeudenmukaista hintaa ja käsityöläisten työn arvostusta. Heidän ansionsa on päivän myynnin onnistumisesta kiinni ja päivät marketeilla ovat usein pitkiä.

Tässä suhteessa osuuskunnassa työskentelevät käsityöläiset olivat huomattavasti paremmassa asemassa, sillä heille toimeentulo on turvattu, kun tuote on valmis, eikä ansio ole suoraan riippuvainen tuotteen myynnistä. Naiset ovat hyvin ylpeitä työstään ja erittäin tarkkoja työn laadusta. Osuuskunnalla on myös varaa panostaa laatuun, koska heidän ei tarvitse tinkiä hinnasta laadun kustannuksella.

Ensimmäisen viikon ajan tutustuin osuuskunnan toimintaan ja työntekijöihin sekä työskentelytapoihin. Oli hauskaa nähdä, miten ja missä minullekin tutut tuotteet valmistettiin. Kaikkein kiinnostavinta oli kuitenkin tavata ihmiset tuotteiden takana. Hekin muistelivat mm. suurta riippumattotilausta, jonka olivat valmistaneet noin vuotta aikaisemmin Aamutähdelle.

He kyselivät kiinnostuneina Suomesta sekä siitä, ketkä ovat heidän asiakkaitaan. Kerroin heille reilun kaupan periaatteista: palkanmaksun oikeudenmukaisuudesta ja Maailmankaupan toiminnasta. He olivat myös iloisia siitä, että suunnittelin heidän valikoimiinsa uusia tuotteita. Heille oli kunnia-asia valmistaa tuotteet alusta loppuun itse osuuskunnassa, ja he kuulivat mielellään myös siitä mihin tuotteet lopulta päätyvät.

Länsimaiset työtavat omaksuneena olin päivittäin uusien ja yllättävien tilanteiden edessä. Työtahti on Guatemalassa varsin verkkainen eikä stressistä ollut tietoakaan. Naiset kokoontuivat usein yhteen työskentelemään ja jutustelemaan ja jokainen sai itse määrittää työaikansa omien menojensa mukaan. Tarkistimme myös työstä maksettavat palkat, jotta reilu palkkaus toteutuu kaikille käsityöläisille tasapuolisesti.

San Juanissa viettämäni kuukausi antoi minulle valtavasti uusia kokemuksia ja oivalluksia. Sain hyvin tuntumaa reilun kaupan merkityksellisyydestä. Tuntui hyvältä kokea myös, että tekemälläni työllä oli konkreettista vaikutusta heidän elämäänsä. He opettivat minut kutomaan vyökangaspuilla, ja pääsin muutenkin tutustumaan paikalliseen käsityökulttuuriin syvemmin. Olen itsekin käsityöläinen, joten sain roppakaupalla uusia inspiraationlähteitä sikäläisestä kulttuurista. Myös naisten iloiset ja rennot työtavat tekivät minuun reilun vaikutuksen ja saivat minutkin hieman hidastamaan länsimaista työtahtiani!

Teksti ja kuva: Malla Hänninen
Kirjoittaja on reissaava käsityöläinen ja kulttuurialan opiskelija. Hän vieraili Guatemalassa huhti-toukokuussa 2008.